Kun lähdetään tekemään aineiston digitointia, tulee esille tärkeä kysymys: digitoidaanko mustavalkoisena, harmaasävyisenä vai värillisenä. Valinta saattaa tuntua pieneltä tekniseltä yksityiskohdalta, mutta etenkin suuria aineistomääriä digitoitaessa sillä on kuitenkin merkitystä. Valinta vaikuttaa sekä lopputulokseen, digitoinnin nopeuteen että tiedostojen käytettävyyteen.
Avataanpa asiaa hieman.
Suurin osa tavallisista asiakirjoista voidaan digitoida mustavalkoisena. Teksti erottuu hyvin ja tiedostokoko pysyy kohtuullisena.
Jos aineistossa on esimerkiksi valokuvia, piirroksia tai muita sävyeroja sisältäviä kuvia, mustavalkoinen digitointi ei välttämättä riitä. Kuvan yksityiskohtia voi kadota tai siitä voi olla vaikea saada selvää. Silloin harmaasävydigitointi on usein parempi vaihtoehto.
Kolmas vaihtoehto on värillinen digitointi. Siinä alkuperäisen asiakirjan värit ja sävyt säilyvät mahdollisimman tarkasti. Samalla digitointi on kuitenkin hitaampaa ja syntyvät tiedostot vievät enemmän tilaa.
Iso määrä, iso vaikutus
Pienissä aineistomäärissä valinnalla ei välttämättä ole suurta käytännön merkitystä. Kun digitoitavaa on satoja hyllymetrejä tai miljoonia sivuja, vaikutus alkaa näkyä.
Siksi digitoinnin sävyä ei kannata valita automaattisesti koko aineistolle samalla tavalla.
Ensin on hyvä selvittää:
- millaista aineistoa kokonaisuus sisältää
- mihin digitoituja asiakirjoja käytetään
- mitä tietoa alkuperäisestä täytyy säilyttää
- voidaanko eri aineistotyypeille käyttää eri asetuksia
Tavoitteena ei ole tuottaa mahdollisimman suuria ja näyttäviä tiedostoja. Tavoitteena on säilyttää aineistosta kaikki tarpeellinen mahdollisimman tarkoituksenmukaisessa muodossa.
Oikea valinta syntyy aineiston ja sen käyttötarkoituksen perusteella. Näin digitointi voidaan toteuttaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.
Teksti: Valoron tuotantovastaava Joonatan Viinala
Kuva: Laura Tammisto, Studio Torkkeli
